VIERASBLOGI: Miksi uusia rokoteteknologioita tarvitaan?

Uudet asiat on helppo mieltää pelottaviksi. Miksi esimerkiksi käyttää täysin uutta RNA-rokoteteknologiaa koronatautia vastaan, kun on olemassa jo pitkään käytössä olleita, perinteisempiä tapoja rokotteiden tuottamiseen?

Rokotteella on kaksi keskeistä vaatimusta: sen täytyy olla tehokas ja toisaalta mahdollisimman turvallinen. Rokotteiden hyödyt nähdään väestötasolla, mutta mahdolliset haittavaikutukset kohdistuvat yksilöön. Haittavaikutukset eivät myöskään välttämättä kohdistu samoihin henkilöihin kuin rokotteen mahdolliset hyödyt. Siksi rokotteesta aiheutunutta vakavaa haittaa pidetään hyvin epäoikeudenmukaisena, vaikka rokotuksella saadut hyödyt olisivatkin kiistattomat rokotteen haittavaikutuksiin nähden. Uudet rokotetyypit mahdollistavat aiempaa turvallisempien rokotteiden valmistamisen.

Perinteiset rokotteet sisältävät joko eläviä tai tapettuja viruksia

Ihmiset ovat olleet jo pitkään tietoisia siitä, että useiden tautien osalta aiempi sairastuminen suojaa uudelta infektiolta. Rokottamalla sama tapahtuu turvallisemmin. Edward Jennerin läpimurto oli käyttää isorokkoviruksen sijasta vaarattomampaa lehmänrokkovirusta. Rokotteen toimivuuden Jenner osoitti altistuskokeen avulla. Lehmänrokkoviruksella edeltävästi tartutettuun 8-vuotiaaseen poikaan laitettiin isorokkoeritettä ja tällä tavoin lapsen osoitettiin tulleen vastustuskykyiseksi isorokkoa vastaan. Ajatus altistuskokeista rokotteiden tehon osoittamisessa ei siis ole uusi.

Jennerin oivallus käyttää isorokkovirusta vaarattomampaa lehmänrokkovirusta ristisuojan saavuttamiseksi on edelleen nähtävissä myös meidän rokotusohjelmassamme. Tuberkuloosilta (osin) suojaavassa BCG-rokotteessa käytetään tuberkuloosia aiheuttavan Mycobacterium tuberculosis –bakteerin sijasta vaarattomampaa Mycobacterium bovis -sukulaisbakteeria. Elävien taudinaiheuttajien käyttämisessä on kuitenkin riski erityisesti heikentyneen puolustusvasteen omaavilla. Pahimmillaan rokote voi aiheuttaa heille taudin.

Toimiva tapa rokotteiden valmistamisessa on ollut heikentää tautia aiheuttava virus vähemmän vaaralliseksi. Tällaiset heikennettyjä viruksia sisältävät rokotteet antavat tyypillisesti erittäin hyvän ja pitkäkestoisen suojan. Esimerkkinä meillä käytetty tuhkarokolta, sikotaudilta ja vihurirokolta suojaava MPR-rokote, joka on sekä tehokas että vuosikymmenten käytön kokemuksella myös erittäin vähän vakavia haittavaikutuksia aiheuttava. Toimimattomia, tai ”tapettuja” viruksia sisältävät rokotteet ovat laajalti käytettyjä. Usea Kiinassa kehitetty koronarokote on valmistettu tällä tavoin.

Miksi sitten länsimaiset rokotetutkijat ovat lähteneet kehittämään koronarokotteitaan uudella teknologialla? Eikö tähän liity mahdollisia riskejä?

Uusien rokoteteknologioiden tavoitteena on mahdollisimman turvallinen rokote

Keskeinen tavoite uusissa rokotetyypeissä on tehdä niistä mahdollisimman turvallisia. Koska RNA-rokotteet eivät sisällä lainkaan eläviä tai tapettuja viruksia, ne eivät voi missään tapauksessa aiheuttaa kenellekään koronatautia. Viruksen toimimattomaksi saattaminen ei voi epäonnistua tai immuunipuutteinen saada heikennetystä viruksesta tautia.

RNA-rokote on rokotteista pelkistetyin. Lipidikalvon sisällä on pieni pätkä koodia, RNA:ta, jonka avulla rokotetun omat solut tuottavat sitä osaa viruksesta, jota kohtaan puolustusvaste halutaan muodostaa. Elimistö ei siis altistu kokonaiselle virukselle. Koska aiheutettu puolustusreaktio kohdistuu vain tiettyyn viruksen osaan, on epätoivottujen vaikutusten todennäköisyys mahdollisimman pieni. Rokotteen sisältämä RNA puolestaan hajoaa elimistössä nopeasti, joten sillä ei ole pitkäkestoisia vaikutuksia rokotettuun.

RNA-rokotteiden keskeinen etu perinteisiin rokotteisiin verrattuna on siis erityisesti niiden turvallisuus. Aiemmin pohdin, ovatko tällaiset rokotteet riittävän tehokkaita. Kuten viimeaikaiset hienot uutiset koronarokotteista ovat osoittaneet, epäilykseni olivat turhia. Molemmilla RNA-rokotteilla suojateho toisen annoksen jälkeen on jopa 90 % vakavaa koronatautia vastaan, ja rokotteet ovat osoittautuneet tehokkaiksi myös yli 65-vuotiailla. Rokotesuoja hiipuu vähitellen, mutta säilyy hyvänä suurimmalla osalla ainakin kuusi kuukautta. Kolmas rokoteannos palauttaa suojatehon erinomaiseksi.

Jenner osoitti oman isorokkorokotteensa toimivuuden altistuskokeella. Jos RNA-rokotteiden keskeinen kysymys liittyi niiden suojatehoon, eikö olisi riittänyt, että suojatehoa olisi tutkittu altistuskokeessa vapaaehtoisilla?

Myyntiluvan saaminen edellyttää huolellista tutkimusta mahdollisista haittavaikutuksista

Nykyisin vaatimukset rokotteille ovat hyvin tiukat, erityisesti niiden turvallisuuden osalta. Rokotteen käynnistämä puolustusreaktio voi periaatteessa olla myös haitallinen. Tämän vuoksi lupaavimpienkin rokotteiden tutkimuksessa tulee edetä vaihe kerrallaan. Ensin rokotteella saatuja vasteita tutkitaan muutamalla kymmenellä tutkittavalla. Samalla seurataan tarkasti mahdollisia haittavaikutuksia. Jos immuunivaste on toivottu, eikä vakavia haittavaikutuksia ilmene, voidaan tutkimusta laajentaa toiseen vaiheeseen, jossa rokotetta tutkitaan sadoilla tutkittavilla. Tässä vaiheessa mukaan voidaan ottaa terveiden työikäisten lisäksi myös rokotteen varsinaisiin kohderyhmiin kuuluvia, esimerkiksi koronarokotteiden osalta yli 65-vuotiaita. 

Rokotteen mahdollisia haittavaikutuksia on siis tutkittu jo sadoilla aikuisilla, ennen kuin siirrytään varsinaisiin rokotteiden tehoa selvittäviin tutkimuksiin. Näissä kolmannen vaiheen tutkimuksissa on kymmeniä tuhansia osallistujia, joten käsitys rokotteen haittavaikutuksista voidaan muodostaa jo huomattavan suuren otoksen perusteella. Myyntiluvan saamisen edellytyksenä on, että rokotteen hyödyt ovat kiistatta merkittävämmät kuin sen mahdolliset haitat.

Mika Rämet
lastentautiopin ja kokeellisen immunologian professori