VIERASBLOGI: Kuinka korkea rokotuskattavuus vaaditaan laumasuojan saavuttamiseen?

Rokotustieto.fi:n vierasblogissa Rokotetutkimuskeskuksen johtaja Mika Rämet kertoo, mitkä tekijät vaikuttavat laumasuojan kannalta riittävän rokotekattavuuden muodostumiseen.

Minulta kysytään usein, kuinka korkea rokotuskattavuuden pitää olla, jotta laumasuoja voidaan saavuttaa. Yhtä usein väistän kysymyksen toteamalla, että tarkkaa lukua ei voi antaa. Mitä korkeampi rokotuskattavuus on, sitä helpompaa on epidemian tukahduttaminen.

Vain rajoituskeinoin hillitään epidemiaa ennen laumasuojaa

Laumasuojalla tarkoitetaan tilannetta, jossa väestössä on niin paljon taudille vastustuskykyisiä ihmisiä, että myös vastustuskyvyttömät välttävät sairastumisen. Esimerkiksi Suomessa tuhkarokolta, sikotaudilta ja vihurirokolta suojaavan MPR-rokotteen rokotuskattavuus on niin hyvä, että myös rokottamattomat ovat sangen hyvässä suojassa.

Laumasuojan kehittyminen koronatautia vastaan vaatii, että riittävän suuri osa väestöstä olisi immuuni eli vastustuskykyinen tautia aiheuttavalle SARS-CoV-2-virukselle joko sairastetun taudin tuoman suojan tai toimivan rokotteen johdosta. Ennen rokotteen laajamittaista käyttöä tautitapausten määrän kiihtyvää kasvua voidaan estää rajoittamalla sairastuneiden kontaktien määrää (karanteeni, etätyö ja -opiskelu, kokoontumisrajoitukset, turvaetäisyydet sekä liikkumisrajoitukset) sekä vähentämällä tartuntojen riskiä kontaktitilanteissa (hengityssuojaimet sekä hyvä käsi- ja yskimishygienia). Näiden erittäin tärkeiden toimenpiteiden tavoitteena on hillitä epidemiaa ja suojata erityisesti riskiryhmään kuuluvia henkilöitä, kunnes toimiva rokote saadaan laajaan käyttöön. 

On hyvä pitää mielessä, että tartunnan voi saada, vaikka noudattaisi tunnollisesti turvaohjeita. Jos rajoitustoimet eivät ole riittäviä eikä ihmisten käytös vastuullista, epidemia lähtee leviämään kiihtyvällä nopeudella. Rajoitustoimilla hidastetaan sitä, mutta lopulta vain rokote estää epidemian vyörymisen koko väestön yli.

Rokotukset eivät alkuvaiheessa vaikuta voimakkaasti epidemiaan

Koronarokotukset alkoivat Suomessa joulukuun 2020 lopussa. Alkuvaiheessa rokotteiden erityinen hyöty on se, että ne suojaavat erittäin hyvin covid-19-taudilta, myös vaikeilta tautimuodoilta. Rokotuksen ottaja suojaa siis itseään. Terveenä pysyessään hän on omalta osaltaan takaamassa sairaanhoidon kantokyvyn riittävyyttä ja auttaa siten myös muita.

Epidemiaan rokotuksilla on aluksi varsin vähäinen vaikutus. Suuri osa väestöstä on edelleen altis virukselle ja rokotetutkin voivat vielä levittää tautia. Epidemiaa tulee siis edelleen hillitä rajoitus- ja suojautumistoimenpiteillä, muuten se kiihtyy, kuten kuvassa 1 havainnollistetaan.

Alhainen rokotuskattavuus -> ei laumasuojaa

Jos rokotukset kohdistetaan onnistuneesti, ensimmäinen havaittava vaikutus tulisi näkyä kuolleisuuden vähenemisessä sen jälkeen, kun vaikealle taudille kaikkein suurimmassa riskissä olevat ihmiset on saatu rokotettua. Hoitohenkilökunnan rokotuksilla turvataan sairaaloiden toimintakyky.

Riittävän rokotuskattavuuden määrittäminen ei ole vielä mahdollista

Epidemian sammuttaminen vaatii korkeaa rokotuskattavuutta ja rokotettujen vastuullista toimintaa (Kuva 2).

Korkea rokotuskattavuus -> laumasuoja

Rokotuskattavuuden voi ajatella olevan kyseisen taudin osalta riittävä, kun tartuttavuusluku pysyy alle yhden. Silloin epidemia ei leviä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sairastunut aiheuttaa keskimäärin vähemmän kuin yhden uuden tautitapauksen. Tämä taas riippuu sairastuneen kontaktien määrästä, sekä siitä, kuinka todennäköisesti tauti kontaktitilanteessa tarttuu. Mitä pienempi riski, sitä vähemmän kontakteja on tarvetta rajoittaa. Kun matematiikka riittävän rokotuskattavuuden laskemiseen on sangen yksinkertaista, niin miksi olen haluton ilmoittamaan selkeää prosenttilukua?

Laumasuojan kannalta riittävän rokotuskattavuuden määrittämiseen vaikuttavat monet, edelleen epävarmat tekijät:

  • Kuinka paljon rokotukset vähentävät tartuttavuutta? Rokotukset toteutetaan usealla eri covid-19-rokotteilla, joilla on mahdollisesti toisistaan poikkeava vaikutus tartuttavuuteen.
  • Rokotusten vaikutus epidemian leviämiseen vaihtelee eri ikäryhmittäin ja eri alueiden välillä. Epidemian kannalta hyvä rokotuskattavuus on erityisen tärkeää niissä ikäryhmissä, joissa kontakteja on eniten. Vastaavasti rokotuskattavuuden tulee olla erityisen hyvä alueilla, joissa tapausten määrä on korkea.
  • Kuinka hyvin kontaktien rajoittamisessa onnistutaan? Mitä vähemmän ihmisten välillä on kontakteja, sitä pienemmän osan väestöstä tarvitsee olla immuuneja taudille (joko aiemmasta altistuksesta, olemassa olevasta vastustuskyvystä tai rokotteesta johtuen). Tähän puolestaan vaikuttaa se, kuinka tiukkoja rajoitustoimia ylläpidetään ja miten niitä kohdistetaan (maantieteellisesti, ikäluokittain jne.).
  • Kuinka hyvin rokotetut ja rokottamattomat sitoutuvat rajoitus- ja suojaustoimiin? Tämä vaikuttaa siihen, kuinka todennäköisesti tauti tarttuu kontaktitilanteessa. Ihmisten käytöksen ennustaminen on vaikeaa ja riippuu siitä, kuinka tärkeäksi rajoitustoimet koetaan.
  • Miten epidemia käyttäytyy? Epidemia mahdollisesti laantuu kesällä, kuten tapahtui vuonna 2020. 
  • Kuinka suuri osa väestöstä on altistunut virukselle kesään mennessä, ja onko väestössä runsaasti virukselle luonnostaan vastustuskykyisiä?

 

​Epidemian taittuminen vaatii merkittävän rokotuskattavuuden. Laumasuojan turvaan ei siis kannata vielä pitkään aikaan tuudittautua. Mutta mitä suurempi osa väestöä on rokotettu, sitä helpompi rajoitustoimia on keventää. Kun valtaosa aikuisväestöstä on rokotettu ja muistamme samalla toimia vastuullisesti kanssaihmisiä kohtaan, onnistumme nujertamaan koronavirusepidemian.

 

Mika Rämet

Mika Rämet
lastentautiopin ja kokeellisen immunologian professori