Neuvolat ja kansallinen rokotusohjelma lasten terveyden tukena

Neuvolat ja kansallinen rokotusohjelma lasten terveyden tukena

Suomen neuvoloissa on jo yli sadan vuoden ajan annettu lasten terveysneuvontaa. Neuvoloissa annettujen rokotusten avulla Suomesta on pystytty hävittämään monia lapsille hengenvaarallisia tartuntatauteja.

̶  Äitiys- ja lastenneuvolat ovat suomalaisille suuri ylpeydenaihe. Suomen neuvoloiden valttikortteja ovat kansalaisten niitä kohtaan tuntema valtava luottamus sekä se, että neuvolatoiminta kattaa tasapuolisesti koko väestön, sanoo lastenneuvoloiden kehityksestä väitellyt korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Helene Laurent.

Suomessa neuvoloita pyörittävät koulutetut terveydenhoitajat. He antavat odottaville äideille äitiysneuvontaa, mittaavat, punnitsevat ja rokottavat alle kouluikäisiä lapsia, seuraavat lasten kehitystä ja neuvovat miten pienokaiset saa pidettyä terveinä. Vielä 1950-luvulla neuvolan tädit määräsivät riisitautisille lapsille D-vitamiinia, tekivät tuberkuloositarkistuksia ja neuvoivat vanhempia karaisemaan lapsiaan viemällä heitä ulos ja nukuttamalla vauvoja ulkona pakkasellakin.

Maitopisara-asemat neuvolatyön pioneereina

Lasten terveysneuvonta kohdistui aluksi kaupunkien köyhälistöön. Sen jälkeen kohderyhmää laajennettiin kaupunkien työväenluokkaan, maaseudun asukkaisiin sekä vähitellen koko väestöön.

̶  Neuvolatoiminta alkoi 1900-luvun alussa Maitopisarayhdistyksen ylläpitämillä Maitopisara-asemilla, jotka jakoivat köyhien äitien lapsille puhdasta maitoa köyhäinapuna. Vastineeksi äidit velvoitettiin käyttämään lastaan säännöllisesti lääkärintarkastuksissa ja suostumaan sairaanhoitajien kotikäynteihin. Vuonna 1909 hyväntekeväisyyteen perustuvaa maitopisaratoimintaa oli jo 25 kaupungissa ja teollisuuspaikkakunnalla, ja 1917 puolet tamperelaisista äideistä turvautui siihen, Laurent kertoo.

1920-luvulla neuvolatoiminta laajeni, ammatillistui ja siirtyi kansalaisjärjestöjen vastuulle. Vuonna 1920 Arvo Ylpön palattua Saksasta Suomeen perustettiin Mannerheimin lastensuojeluliitto ja sitä seuraavana vuonna Folkhälsan-järjestö. Vuonna 1925 Mannerheim-liiton paikallisosastoilla oli lastenneuvoloita 26 kaupungissa ja vuonna 1930 niiden määrä oli noussut jo 60:een. Mannerheim-liitto alkoi myös kouluttaa terveydenhoitajia.

Sota-ajan kiertävät neuvolat

̶  Toinen maailmansota oli käänteentekevää aikaa, sillä evakuoidulle siirtoväelle piti perustaa kiertäviä neuvoloita, ja neuvolatoiminta laajeni maaseudulle. Vuonna 1940 Suomea kiersi viisi lastenlääkäriä ja terveyssisarta pitämässä lastenneuvolaa siirtoväen kansoittamilla seuduilla. Viimeinen neuvolabussi kiersi Lapin syrjäseuduilla vielä 1953.

Tavoitteena oli kuitenkin rakentaa kiinteitä neuvoloita. Vuonna 1940 kiinteitä lastenneuvoloita oli Suomessa 144 kappaletta. Suurinta osaa niistä ylläpiti Mannerheim-liitto, ja neljäsosa oli kunnallisia. Folkhälsanin neuvolat sijaitsivat Pohjanmaalla. Vuonna 1944 säädettyjen uusien lakien mukaan neuvoloista tuli lakisääteisiä ja valtionavun alaisia. Lakien siirtymäaika oli viisi vuotta, joten vuonna 1949 kaikissa kunnissa tuli olla neuvolatoimintaa.

1950-luvulla kaikki lapset kunnalliseen neuvolaan

Sodan jälkeen 1950-1970 -luvuilla Suomen maaseudulla neuvolatoimintaa harjoitettiin terveystaloissa, joissa oli asuin- ja vastaanottotilat sekä terveyssisarille että kätilöille. Kerran tai kaksi kertaa kuussa lääkäri kävi pitämässä neuvolavastaanottoa. Terveystalot on sittemmin siirretty pois alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan.

̶  Vähitellen kaikki neuvolatoiminta muuttui kunnalliseksi ja yhteiskunnan ylläpitämäksi perusterveydenhuollon osaksi. 1950-luvun puolivälissä kaikki perheet hakeutuivat jo lastenneuvolan palveluiden piiriin, Laurent kertoo.

Kansallinen rokotusohjelma

̶  Vuonna 1802 käyttöön otetut isorokkorokotukset olivat vuodesta 1883 lähtien pakollisia alle kaksivuotiaille. Toisen maailmansodan aikana käyttöön otetut kurkkumätä- ja tuberkuloosirokotteet osoittautuivat hyvin tehokkaiksi, ja ihmiset opetettiin käymään neuvolassa rokotettavana. Hinkuyskä-, jäykkäkouristus- ja poliorokotteiden käyttöönoton myötä rokotukset laajenivat kansalliseksi rokotusohjelmaksi 1950-luvulla. Vuonna 1952 voimaan tullut uusi rokotuslaki teki kaikista rokotuksista vapaaehtoisia ja määräsi perusrokotukset annettavaksi neuvolassa ja kouluterveydenhoitajan luona, Laurent kertoo.

Kurkkumätä- ja tuhkarokkorokotus ovat hyviä esimerkkejä rokotusten hyödystä lasten sairauksien ehkäisemisessä. Sodan aikainen kurkkumätäepidemia jatkui vuoteen 1949 asti. Tauti levisi nopeasti kaupunkien ahtaissa oloissa, mutta rokotuksilla kurkkumätä saatiin hävitettyä Suomesta. Tuhkarokkovirus on kaikkein tartuttavimpia viruksia. Tuhkarokko on hävitetty Suomesta, mutta jos rokotuskattavuus laskee, tauti voi lähteä uudelleen leviämään.

̶  Suosittelen rokottamista, sillä vaikka tautia ei olisi Suomessa, se ei ole kadonnut maailmasta. Kaikkia vaarallisia tauteja on edelleen Suomen ulkopuolella, ja ilman rokotusta riski tartunnan saamiseen on suuri, Laurent sanoo.

Lue myös: