Mitä tiedämme pandemioista? Haastattelussa virusopin professori Ilkka Julkunen Turun yliopistosta

Miten pandemiat syntyvät, miten niitä ehkäistään ja mitä olemme oppineet koronaviruspandemiasta?

Pandemia on maailmanlaajuinen, yllättäen alkava epidemia. Pandemiat lähtevät liikkeelle jostain eläinkunnasta peräisin olevasta mikrobista – useimmiten viruksesta – joka siirtyy ihmiseen lähikontaktissa eläimen kanssa.

– Uusi, lisääntymiskykyinen virus pystyy siirtymään ihmisestä toiseen yleensä ylähengitysteiden kautta siksi, ettei väestöllä ole immuniteettia sitä vastaan. Viruksen leviämistä edistää se, jos oireetonkin ihminen voi olla tartuttaja. Virus voi tarttua jo pari päivää ennen oireiden alkamista, kertoo virusopin professori Ilkka Julkunen Turun yliopistosta.

Tärkeä tartuttavuusluku

– Viruksen leviämispotentiaalista kertova tartuttavuusluku (TL) mikrobi-infektioille on alhaisimmillaan alle yhden, jolloin infektion leviäminen vähenee. Kun TL on 1, ihminen tartuttaa keskimäärin yhden muun ihmisen, ja TL:n ollessa 2 vastaavasti kaksi muuta, Julkunen sanoo.

Covid 19 -viruksen TL on ollut alun perin 2–2,5. Sen brittimuunnoksen TL on arvioitu olevan 0,5 yksikköä korkeampi.

Espanjantaudista koronapandemiaan

Influenssapandemioita on esiintynyt noin 10–30 vuoden välein viimeisen 100 vuoden aikana.

Vuonna 1918 maailmalla levisi linnuista ihmisiin tarttunut ankara influenssa, jota kutsuttiin espanjantaudiksi. Vuonna 1957 maailma kärvisteli aasialaisen influenssan kourissa, 1968 sairastettiin joukolla hongkongilaista influenssaa, ja 1977 levisi venäläinen influenssa. Vuonna 2009 pelkoa aiheutti sikainfluenssa, joka ilmeisesti oli lähtöisin sioista.

– Todennäköisesti lepakoista peräisin oleva SARS-koronavirus levisi maailmalle vuonna 2002. Kuolleisuus SARSiin oli noin 10 prosenttia, mutta SARS ei täyttänyt pandemian kriteereitä, koska se ei tarttunut oireettomilta ja oli siten helpompi torjua.

Dromedaarikameleista ihmisiin siirtynyt MERS-koronavirus havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 2012 Arabian niemimaalla. Uusia MERS-tapauksia on ilmennyt tähän päivään asti.

– Covid 19 -koronaviruspandemia lähti mitä todennäköisimmin liikkeelle Kiinasta. Se on peräisin lepakoista, joista se siirtyi väli-isäntänä mahdollisesti toimineen vyötiäisen tai jonkun muun eläimen kautta ihmisiin. Väestöllä ei ollut immuniteettia tätä täysin uutta, ylähengitysteitse leviävää ja jo ennen oireita lähikontaktissa tarttuvaa koronavirusta vastaan. Leviämistä edisti se, että osa infektoituneista on oireettomia, Julkunen selittää.

Tulevaisuuden pandemiat

– Seuraava pandemia lähtee todennäköisimmin liikkeelle linnuista, lepakoista tai pienjyrsijöistä. Jossain vaiheessa on tulossa influenssavirus A:n aiheuttama pandemia, mutta joku aivan uudentyyppinen virus voi myös alkaa levitä. Se ei välttämättä leviä pisaratartuntana, sillä kyseessä voi olla vaikka noroviruksen tapainen suolistoinfektio.

Jos viruksella on suuri taudinaiheutuskyky, leviäminen hengitysteitse on helpompaa, vaikka ihmiset eivät olisi suorassa kontaktissa. Jos tarttuvuus on suuri ja virus leviää ilmatien kautta, kuten tuhkarokko, leviämistä on lähes mahdotonta pysäyttää.

Pandemioita voi ennaltaehkäistä

– Tärkeintä on kansainvälinen seurantajärjestelmä, joka tunnistaa kaikki uudet influenssa- ja koronavirukset ja muutkin uudet taudinaiheuttajat. WHO edellyttää, että kaikki maat raportoivat uhkaavista epidemioista 24 tunnin kuluessa niiden tunnistamisesta. Varhaista varoitusjärjestelmää käytetään muun muassa ebolaa, keltakuumetta, koleraa ja muita erityisen vaarallisia mikrobi-infektioita havaittaessa, Julkunen kertoo.

– Myös laboratoriodiagnostiikan ylläpitoon ja kehittämiseen tulee jatkuvasti panostaa ja laboratorio-osaamista tulee edelleen kehittää.

Mitä koronasta on opittu

Olemme oppineet, että yllättäviä pandemioita voi syntyä, mutta niiltä voi myös suojautua. Tartuntoja voi välttää vähentämällä kontakteja, käyttämällä maskeja sekä noudattamalla turvavälejä ja tarkkaa yskimis- ja käsihygieniaa.

– Yhteiskunnan tulee hoitaa pandemian torjunta, tiedotus ja diagnostiikka ammattimaisesti ja pitää perustoiminnot korkealla tasolla. Valmiuteen on käytettävä tarpeeksi resursseja. Viranomaisten keskinäinen sujuva yhteistyö ja avoimuus on myös ensiarvoisen tärkeää, Julkunen tähdentää.

Rokotukset ja väestön immuunisuoja

Kun virus on uusi, väestöllä ei ole immuunisuojaa (niin kutsuttua laumasuojaa) sitä vastaan. Immuunisuojan voi saada joko sairastamalla taudin tai rokotuksella. Koska olisi epäeettistä antaa taudin mennä väestön läpi, tauti pitää pyrkiä torjumaan tehokkaasti.

– Rokotuksella kasvatetaan väestön immuunisuojaa. On arvioitu, että 70–80 prosentin väestön immuunisuoja todennäköisesti riittää lopettamaan koronavirusepidemian, koska silloin virukselle alttiita henkilöitä ei enää ole riittävästi ylläpitämään sen kiertoa väestössä. Suomessa se tilanne voitaneen saavuttaa syksyyn mennessä, jos rokotteita saadaan tarpeeksi ja väestön rokotemyöntyvyys pysyy korkeana, Julkunen sanoo.

– Rokotekehitys on ollut hyvin nopeaa ja meillä on ollut hyvää tuuria, sillä kaikkien EU:n hankkimien rokotteiden aikaansaama immuunisuoja näyttää hyvältä. Kyllä koronaviruspandemia tästä vielä hoituu!

Teksti: Leena Koskenlaakso